T2H Helsinki Oy:n toimitusjohtaja Olli Tuominen pääsi jo kouluaikana kokeilemaan erilaisia työtehtäviä. Nyt hänen vastuullaan on Helsingissä ja Länsi-Vantaalla sijaitsevien kohteiden kokonaisvaltainen johtaminen. Työpäiviin kuuluu mm. urakkaneuvotteluja, suunnittelun johtamista, viranomaisneuvotteluja, markkinoinnin ja myynnin johtamista sekä uusien kykyjen etsimistä tiimiin. Työkokemus on tuonut jälkiviisautta siihen, mitä koulussa olisi pitänyt opiskella - ja ymmärryksen siitä, mitä koulussa ei edes voi oppia.

Seinäjoelta kotoisin oleva Olli Tuominen otti ensimmäisen harppauksen kohti etelää päästessään opiskelemaan silloin TTY:nä tunnettuun teknilliseen yliopistoon Tampereella. Matemaattisesti lahjakas Olli hakeutui luontevasti tekniselle puolelle, ja Tampereelle aiemmin muuttanut veli vaikutti koulun valintaan. Opinahjo valikoitui siis helposti, mutta oikea ala ei löytynyt heti.

Lähdin aluksi opiskelemaan automaatiopuolta, mutta kun ruvettiin opiskelemaan sähkövirtaa, huomasin ettei se tuntunut omalta. Halusin jotain konkreettisempaa. 

Tavallisia insinööritieteitä opiskelevilla oli ensimmäinen vuosi samanlaisia opintoja, joten linjan vaihto onnistui hyvin. Pääaineeksi valikoitui lopulta rakennustuotanto ja sivuaineeksi kiinteistöjohtaminen. Kansallisella huoltoasemaketjulla oli oma paikkansa nuoren miehen suuntautumisessa.

Opiskelualaa vaihtaessa ABC-asemia tuli joka puolelle, ja olisi ollut kiinnostavaa olla mukana miettimässä, mihin sellaisia tulisi, neuvottelemassa kauppapaikoista, ja hoitamassa rakennuttamista. 

Kullanarvoista kokemusta eri tehtävistä opiskeluaikana

Yliopiston ensimmäisenä kesänä Olli pääsi kesätöihin mestariharjoittelijaksi. Toisena kesänä hän meni rakennesuunnittelutoimistolle töihin, sillä koulussa oli edessä valinta tuotantotalouteen tai rakennesuunnitteluun suuntautumisen välillä. Jo kahden viikon jälkeen Olli tiesi, ettei rakennesuunnittelu ole hänen juttunsa.

Yhden kesän jaksoin tietokoneella melko lailla yksin työskentelyä. Halusin kuitenkin tehdä enemmän töitä yhdessä muiden ihmisten kanssa.

Konkreettinen työkokemus eri ympäristöistä ennen opintojen suuntautumispäätöstä oli kullanarvoista. Opintojen aikana Olli oli kesätöissä myös Helsingissä työnjohtoharjoittelussa. Työt olivat kerrostalotyömaalla, joka oli urakkakohde. 

Isossa pörssiyhtiössä työskennellessä tulin miettineeksi, että iso yritys on toisaalta turvallinen työpaikka mutta toisaalta ei, sillä yhtenä tuhannesta oleminen on melko tunnotonta, ja etenemisessä on paljon kilpailua. 

Ollin kaveriporukka yliopistolta on hajautunut aika laajalle kentälle erilaisiin tehtäviin: osa rakentaa teitä, osa suunnittelee niitä, osa on valvontatehtävissä, osa on perustajaurakoinnissa kuten Olli. Yliopisto-opiskelijat saattavat vierastaa työmaalla oloa, sillä he haluavat lähtökohtaisesti johtotehtäviin. Työmaalta saa kuitenkin äärimmäisen tärkeää työkokemusta siihen, että pystyy joskus johtamaan jotakin. Ollikaan ei koe olevansa omillaan työmaalla, mutta on ollut vastaavana kerrostalotyömaalla. 

Samppa (Samuli Huhdaanpää) puhui, kuinka tärkeää työmaakokemuksen hankkiminen ja sen koulun käyminen on tulevaisuutta ajatellen. Totta se on, on paljon helpompaa johtaa projektia, kun tietää mitä ne kaverit oikeasti tekevät.

Olli tietää, että kukaan ei ole yliopistosta valmistuessaan valmis johtamaan koko palettia, vaan asiat opitaan työn ohessa. Johtotehtävätkin sujuvat, kun matkan varrella on päässyt tekemään eri tehtäviä. 

Rakennusalaa opiskeleville pitäisi opettaa liiketaloutta

Olli on hyvin kiitollinen eräästä opiskeluaikoinaan saamastaan vinkistä. Häntä neuvottiin lyöttäytymään iholle sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat rakennusalalla asemansa puolesta päättämässä esimerkiksi rekrytoinnista tai bisneksen viemisestä eteenpäin. Olli otti verkostoitumisneuvon tosissaan:

Minulla oli T2H:lle pari kontaktia. Otin yhteyttä ja sanoin, että mä tulisin nyt töihin. Silloin ei ollut töitä tarjolla, mutta pääsin verkostoitumaan jo aikaisessa vaiheessa. 

Rakennusala on merkittävä tekijä Suomen liiketalouskentässä ja alalla pyörivät isot rahat. Bisneksenteko on kuitenkin pitänyt oppia töissä, sillä koulussa liiketaloutta ei ollut tarjolla - ei vaikka Olli opiskeli rakennustuotannon ja -talouden linjalla. Olli on jutellut myös TTY:n laitoksen johtajan kanssa tästä puutteesta ja miettinyt, olisiko sivuaine pitänyt ottaa kauppakorkeakoulun puolelta. 

Fiksu johtaminen auttaa pitämään vapaa-ajan erillään

Koulussa voi oppia teknisiä asioita, mutta vähintään yhtä tärkeää on osata selviytyä erilaisissa tilanteissa ihmisten kanssa. Olipa sitten johtotehtävissä toimistolla tai työmaalla, kriittistä on uskaltaa avata suunsa, kun tarve sitä vaatii.

Välillä käy niin, että on kaikin puolin hyvä kaveri, mutta hän ei kykene sanomaan sitä, eikä sellaista henkilöä voi sitten laittaa työmaalle tai johtotehtäviin, sillä siellä pitää oikeasti saada asioita sanotuksi. Näitä asioita ei opi kursseilla. 

Olli on kiitollinen, että johto on uskonut häneen ja boostannut hänen rohkeuttaan antamalla paljon mahdollisuuksia kehittyä. Myös ulospäinsuuntautuneisuus ja rohkeus ovat auttaneet Ollia työelämässä, sillä hänen on ollut helppoa kysyä neuvoa. Epäonnistumista ei ole tarvinnut pelätä. Tullessaan T2H:lle Olli oli yrityksen toinen työntekijä. Samuli antoi alusta asti Ollille haastaviakin tehtäviä, sillä hän uskoi Ollin selviävän niistä. 

Kun T2H:n ensimmäinen kerrostalokohde tuli, käskettiin laskea, paljonko sen rakentaminen maksaa. Silloin ei ollut mitään mallia laskemiseen, ja minua rohkaistiin hoitamaan homman pala kerrallaan ja kyselemään ympäristöstä. Kun laskut oli laskettu, sanottiin, että hanki se, kun tiedät nyt paljonko se maksaa. Hankinnan jälkeen sanottiin, että rakenna se. 

Haluamaansa asemaan pääseminen on vaatinut Ollilta kovaa työntekoa. Matkan varrella hän on oppinut sen, että mitä enemmän on asioita johdettavana, sitä enemmän joutuu asioita antamaan pois muille tehtäväksi. Priorisointi on välillä vaikeaa, kun pitäisi olla kolmessa paikassa yhtä aikaa, mutta se on välttämätöntä. Työpäivän aikana Olli pyrkii keskittymään tärkeisiin asioihin ja hoitamaan hommansa tehokkaasti, jolloin työ ja vapaa-aika ovat selkeästi erillään toisistaan. Iltaisin hän viettää aikaa lastensa kanssa, sillä ympärivuorokautinen työnteko ei palvele ketään pidemmän päälle.