Suomen edustus IREC:ssä. Jere oikealla.

Jere Pohjonen aloitti työnjohtoharjoittelijana T2H:n Vantaan toimipisteellä kesällä 2019. Tie Tampereelta pääkaupunkiseudulle tapahtui hieman sattuman kautta, kun Jere päätyi keskustelemaan uramahdollisuuksistaan T2H:n pisteelle TARAKIn Yrityspäivillä. Sieltä hänet napattiin haastatteluun Vantaalle ja pian Jere aloittikin hommat. Kesän jälkeen oli taas aika keskittyä pääosin rakennustekniikan opintoihin Tampereen teknillisessä yliopistossa. Opiskelujen kautta Jerelle avautui mahdollisuus päästä osallistumaan kansainväliseen kiinteistöalan kilpailuun Milanossa, jonne hän lähtikin T2H:n sponsoroimana kehittämään osaamistaan.

Mistä International Real Estate Challenge -kilpailussa on kyse?

IREC on opiskelijoille suunnattu kilpailu, joka kerää ympäri Eurooppaa johtavista yliopistoista rakennusalan, kiinteistöbisneksen ja markkinoinnin tulevaisuuden huippuja. Tänä vuonna kilpailun tehtävänanto suoritettiin eräälle Eurooppaan laajenevalle yhdysvaltalaiselle kiinteistöalan yritykselle, joka tarjoaa toimitiloja ja hautomopalveluita startup-yrityksille lyhyillä vuokrasopimuksilla. Kilpailun tavoitteena oli luoda ehdotus, millaisella konseptilla yrityksen olisi kannattavinta laajentua Euroopan markkinoille.

Miten kilpailu eteni?

Annettua tehtävänantoa lähdettiin taklaamaan monikansallisissa joukkueissa. Omasta joukkueestani löytyi kaksi irlantilaista property management -opiskelijaa Dublinin yliopistosta sekä italialainen markkinoinnin opiskelija Milanon yliopistosta. Kilpailun keskuksena toimi Milano, joka on Italian teollisuuden ja talouden keskus, mutta kilpailun aikana tiimit vierailivat myös määrätyissä kohdekaupungeissa, joista Tampere toimi yhtenä.

Kilpailu käynnistettiin tutustumalla kohdemaihin ja -kaupunkeihin sekä asiakkaan yritykseen, toimintaan ja arvomaailmaan. Nämä tiedot toimivat pohjana kriteereille ja tarpeille Eurooppaan laajenemiselle sekä ohjenuorana kaupungin valinnalle Euroopassa. Kun pohjatyö oli tehty, suuntasimme tiimini kanssa omaan kohdekaupunkiimme eli Bratislavaan. Perillä tehtävänämme oli tutustua yleisesti maahan ja sen talouteen sekä paikalliseen kiinteistömarkkinatilanteeseen. Kun pohjatyö oli tehty, tutustuimme tarkemmin muutamaan kiinteistöön ja teimme lopullisen päätöksen aiemmin säädettyjen kriteerien pohjalta. Oli aika palata takaisin Milanoon.

Kilpailu huipentui viimeisenä päivänä joukkueiden esityksiin, joissa jokaiselle joukkueelle oli varattuna 15 minuuttia oman ehdotuksen “myymiseen” raadille sekä 5 minuuttia kysymyksiin vastaamiselle. Jokainen joukkue esiintyi ensin pienelle, yliopistojen henkilökunnasta koostuvalle, raadille. Kyseinen raati valitsi joukosta kolme omasta mielestään parasta esitystä, jonka jälkeen valittu kolmikko esitteli ehdotuksensa varsinaiselle raadille, joka koostui mm. kilpailua tukevien yritysten (Colliers International, Antirion, RICS) Italian johtoportaasta. Oma joukkueeni ei valitettavasti kolmen parhaan joukkoon selvinnyt ja voiton vei lopulta joukkue, jonka kohdekaupunkina oli Dublin.

 Suomen edustus IREC:ssä. Jere vasemmalla.

Mitä oppeja tarttui matkaan?

Tehtävänanto itsessään oli oiva katsaus asiakaslähtöiseen prosessiin sekä konsepti- että toteutussuunnittelussa. Keskeisenä asiana oli maksimaalisen arvon tuottaminen asiakkaalle, mikä pitää sisällään muutakin kuin suoran rahallisen arvon. Arvoon vaikuttavia tekijöitä on lukuisia, mutta keskeisimmiksi voitaisiin nostaa kiinteistöalan pyhä kolminaisuus: rakennus, sijainti ja palvelut. Oman kokemukseni, vaikkakin vielä lyhyen sellaisen, perusteella voin sanoa, että T2H:lla ymmärretään tämä todella hyvin. 

Eteläeurooppalaiseen tapaan tärkeässä roolissa oli myös itsensä sekä oman osaamisensa markkinointi sekä esityksen visuaalisuus. Näin suomalaisesta perspektiivistä ehkä liikaakin. Välillä koin tarpeelliseksi toppuutella tiimiläisiä ja ohjata keskittymistä itse tehtävään ennen PowerPointin visuaalisen ilmeen tarkkaa hiomista. Esikarsinnan suorittanut raati painotti hyvinkin paljon esityksen visuaalisuutta, siinä missä finaalikolmikon arvoinut yrityksistä muodostunut raati oli kiinnostunut nimenomaan bisnes-näkökulmasta ja toteutettavuudesta.

Monikansallisessa ympäristössä ja joukkueessa toimiminen itsessään oli myös hyvinkin opettavaista ja sai arvostamaan entistä enemmän suomalaisen koulutuksen tasoa ja ennen kaikkea suomalaista työkulttuuria. Suomalainen tietotaito ja osaaminen on syystäkin maailmalla arvostettua.

Esille voisi nostaa myös 11 päivän kielikylvyn, erilaisten rakentamis- ja liiketoimintakulttuurien näkemisen sekä hieman yllättävänkin havainnon siitä, että Suomi on Euroopan tasolla selkeä edelläkävijä innovatiivisten ja nykyaikaisten toimisto- ja yhteiskäyttötilojen rakentamisessa. Vastapainona todettakoon, että tiukkojen kaava- ja lupamääräysten myötä innovatiivisuus Suomessa jää pitkälti rakennuksen sisäpuolelle, siinä missä muualla Euroopassa ollaan innovatiivisempia ja kokeilevaisempia myös ulkoisen arkkitehtuurin kanssa.

Mitä seuraavaksi?

Kyllä näin joulun jälkeen kesätyöt alkavat taas kolkutella mielessä. Olenkin lähiviikkoina menossa Vantaalle sopimaan tarkemmin seuraavasta projektista, jossa minun on tarkoitus olla mukana. Mielenkiintoista nähdä mitä uusia oppeja ensi kesä tuo tullessaan!